Tuntuu siltä, että innovaatiokäsite on kärsinyt jo inflaation ja jokaisella itseään kunnioittavalla henkilöllä on sille oma määritelmänsä. Itse määrittelin sen v. 2003 niin, että innovaatio tarkoittaa uutta ratkaisua, jolla on lisäarvoa tuova vaikutus siihen liittyville kohde- ja sidosryhmille (Arvonmuodostus innovaatiotoiminnassa – Arvottaminen ja optioajattelu, Teknologiateollisuuden julkaisuja nro 14/2003). Halusin määritellä sen geneerisesti arvonluonnin näkökulmasta siksi, että arvo voi olla muutakin kuin taloudellista lisäarvoa, esim. sosiaalista arvoa, kun puhutaan sosiaalisista innovaatioista, jne.

Luin syyslomallani Sitran julkaiseman kirjan Unohda innovointi – Keskity arvonluontiin, Minna Ruckenstein, Johannes Suikkanen ja Sakari Tamminen, Helsinki 2011. Ilokseni huomasin tekijöiden määrittelevän, että innovaatio on uudenlaisen arvon tuottamista. Tulkitsen määritelmän samaksi kuin omani. Sen sijaan innovaation syntymisen analyysissaan he menevät huomattavasti syvemmälle tuomalla kuvaan innovaatioantropologian käsitteen. Innovaatioantropologialla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa asiakas- ja käyttäjäryhmien tavoitteet, toiveet ja arkielämän ongelmat pyritään ymmärtämän mahdollisimman hyvin niiden omasta perspektiivistä.

Liike-elämässä toiminta tähtää taloudellisen arvon syntymiseen, jota kautta liiketoimintaan sijoittaneet tahot saavat tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Kirjan yksi tärkeimmistä viesteistä on mielestäni se, että tämän päivän maailmassa ja äärimmäisen kovassa kilpailussa taloudellinen lisäarvo mahdollistuu vain jos uusi innovaatio tuottaa sen käyttäjille muutakin kuin taloudellista arvoa. Mitä se muu arvo sitten on, sen ymmärtäminen on erittäin keskeistä. Edellä mainitussa kirjassa esitetään tästä loistavia käytännön case esimerkkejä. Tämä edellyttää myös uusien lähestymistapojen ja työkalujen käyttöä asiakkaiden ja sidosryhmien tarpeiden selvittämiseksi ja ymmärtämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että pelkkä käyttäjälähtöisyys ei enää riitä tuotteita ja palveluita suunniteltaessa. On pystyttävä näkemään asia laaja-alaisemmin mm. sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Antropologia tuo juuri tämän ulottuvuuden analyysiin mukaan.

On siis oltava enemmän asiakkaiden ja käyttäjien ”iholla”, jotta pystymme aistimaan kaikki uudet tuulahdukset ja muuttuvat tarpeet, joita tämän päivän dynaaminen ympäristö tuo mukanaan. Uusien teknologioiden mahdollistamat työkalut ja muuttuneet tavat toimia on pystyttävä hyödyntämään maksimaalisesti. Lisääntyvä ”virtuaalinen” yhteisöllisyys ja sosiaalisen median suuri suosio ovat esimerkkejä niistä uusista suuntauksista ja teknologioiden hyödyntämisestä. Yritysten on lähdettävä mukaan näihin virtauksiin ja pyrittävä ymmärtämään näiden ilmiöiden vaikutuksia asiakkaidensa ja sidosryhmiensä arvonluontiin ja seurattava muuttuvaa käyttäytymistä. DIMAR pyrkii osaltaan tähän hyödyntämällä digitaalisia kanavia yritysten viestinnässä tuotekehityksen ja markkinoinnin tukena.

Pekka Malinen

TkL, tutkimusjohtaja

BIT Research Centre

Aalto-yliopisto

pekka.malinen(a)aalto.fi