Seminaari pidettiin Helsingin Messukeskuksessa Teknologia 11 messujen yhteydessä. Omaa blogiakin kirjoittava Timo Rainio Hermiasta toimi tilaisuuden isäntänä ja kertoi hankkeen liittyvän Älykkäät koneet klusteriohjelmaan.  Ajatusten herättäjänä toimi pariinkin kertaan vilahtanut kalvo, jossa oli tekstinä: ”Sosiaalinen media = Facebook = täyttä ajanhukkaa”. Kyse oli ns. ”hypoteettisen pk-firman” toimitusjohtajan ensimmäisestä ajatuksesta päivän teemaan liittyen. Kieltämättä raflaava otsikko ja väittämä, jota päivän kuluessa onneksi taklattiin mainiosti.

Harri Lakkala Intosome Oy:stä esitteli SoMe Teollisuudessa selvitystä, jossa tavoitteena oli selvittää SoMen hyödyntämistä suomalaisissa perinteisen teollisuuden yrityksissä. Raporttia kannattaa vilkaista, mikäli otsikko yhtään puhuttelee.

Harrin mukaan ”SoMe” terminä on kohtuullisen huono. SoMe:n sijaan Harri preferoisikin termiä ”yhteisöllinen bisneskehitys” ja ennen kaikkea toimintatapoja sen toteuttamiseksi. Vastaavasti terminologiasta on ollut puhetta Dimar-piireissäkin.

Harri toi esiin, että usein viestintä, HR, markkinointi tai IT ”omistaa” SoMe asiat, mutta liiketoimintayksiköissä ja johdossa ei oikein noteerata aihetta. Toisaalta rekrytoinnissa ja työnantajakuvan rakentamisessa SoMe:n hyötyjä tunnustetaan. Harri käytti jaottelua digitaaliset työkalut (verkkolevyt, yhteiset työtilat yms.) vs. yhteisölliset työkalut (Blogit, wikit)… Ihan kelpo ajatus, mutta toisaalta aloin pohtimaan, että mitä sitten ovat ’digitaaliset yhteisölliset työkalut’? Selvästikään käsitemaailma ei ole vielä valmis, jos ikinä tuleekaan olemaan.

Mutta palataan faktoihin. Selvityksen mukaan ainoastaan 9% vastaajista arvioi oman ymmärryksen aihealueesta hyväksi. Suurten ja pk-yritysten välissä tilanne luonnollisesti vaihtelee. Mitattavuus nousi myös ongelmaksi; ainoastaan kertoi saaneensa 1% saanut mitattavia hyötyjä. SoMe strategiaa puolestaan on miettinyt ainoastaan 15%. Strategian puutteellisuus ja resurssien pienuus tuntui olevan arkea myös isoissa yrityksissä. SoMe:n hyödyntäminen B2B markkinoinnissa ei ole yhtä selkeää kuin B2C maailmaassa. Erilaisia kokeiluja on tehty, mutta käyttö ”jäänyt siiloihin”. Tähän johtavia potentiaalisia syitä olivat: Kytkös businekseen ja tavoitteisiin puuttuu, asialla ei omistajuutta, toimintatapojen muutokseen ei kiinnitetä huomioita ts. WoW (Way of working) uupuu. Vastaavasti työkaluihin liittyy tiettyä dilemaa. Harria lainaten: ”Pilvipalvelun saa käyttöönsä viidessä minuutissa jos omaa luottokortin ja nettiyhteyden, kun taas yrityksen IT osastolta menee puoli vuotta saada systeemi pystyyn à syntyy varjo IT ilmiö”. Tästä esimerkkinä vaikkapa Yammerin epävirallinen haltuunotto jollain porukalla. Ja lopuksi tylynä (jos nyt arvolatautunut kannanotto tutkijalle sallitaan) anekdoottina tieto, että 18% kieltänyt SoMe:n kokonaan turhana hömppänä.

Harrin jälkeen estradille astui Kaija Pöysti samaisesta Intosome Oy:stä. Kaijan mukaan se, että työkalujen tekninen käyttö on hallussa, ei takaa sitä, että henkilö osaisi käyttää niitä yhteisöllisessä viestinnässä. Vaikka IT:n avustuksella on onnistuttu kehittämään formaaleja ja toimivia prosesseja, niin aikaa kuitenkin kuluu poikkeusten hoitamiseen. Vastaavasti ideointiin ja keskusteluihin kuluu aikaa, mutta ongelmana on lopulta se, miten asiat dokumentoidaan tai viestitetään eteenpäin! Tyypillisesti lähetetään sähköposteja, joihon kopioidaan varmuudeksi melkeinpä kaikki mahdolliset tahot, jolloin syntyy sähköpostiähky. Kaijan mukaan esim. wikit ja blogit olisivat parempia tapoja tyypillisten projektiasioiden hoitamiseen. Kaija määritteli ”SoMe = yhteisölliset työkalut ja toimintatavat joita hyödynnetään asiakkaiden, työntekijöiden ja partnereiden kanssa.”

Yhtenä ”take awayna” jäi mieleen, että erityisesti SoMe:n tuomat uudet mahdollisuudet työnteossa korostuvat B2B konstekstissa. Esimerkkejä olivat mm:

·         Craymontin intranet: Sosiaalinen intranet statuspäivityksineen, tiedon jako ja parhaat käytännöt

·         Cemex, Meksikolainen sementtitehdas, jonka sosiaalinen intranet lisää ”collaboraatiota” (mm. 100+ ideaa yhdestä Idea Jamista)

·         KoneCranesin videot YouTubessa sekä heidän sosiaalinen Intranet

·         Bombardier YouRail, joka tuottanut yli 4000 suunnitelmaa ja 26600 arviointia

·         IBM:n rakentama ilmainen DeveloperWorks yhteisö 8 milj. ammattilaiselle, jolla IBM säästää $100m vuodessa koska kävijät löytävät tiedot DeveloperWorkistsä

·         P&G:n Connect + Develop initiatiivi

Joka tapauksessa erilaisia työkaluja tulee koko ajan lisää, joten Kaijan viesti oli: Älä jumitu teknologiahalvaukseen, vaan mieti ensin tarve. Vastaavasti on turhaa käyttää energiaa siihen, mikä mahdollisesti olisi absoluuttisesti paras ratkaisu. Vanhan kunnon Pareto säännön mukaisesti työkalut kun edustavat 20% jutusta, mutta todellinen ongelma on toimintatavat ja kulttuuri, joihin menee 80%.

Arvoketju SoMe:n saamisessa haltuun menee sitten about näin: Yrityksen liiketoimintatarpeet (hyödyt firmalle ) à SoMe strategia (hyödyt ryhmälle) à SoMe työkalut (hyödyt itsekullekin omassa työssään) ja implementointi puolestaan hoituu seuraavasti: Ymmärrä à suunnittele à pilotoi à toista (analysoi, mittaa, opi) …helppoa kuin heinänteko! J

Loput seminaariesitykset olivat sitten yritys-caseja:

Anna Dobbs Ruukilta kertoi miten he olivat lähestyneet SoMe juttuja. Ensin oli harjoiteltu sisäisesti ja vasta sitten ulkoisesti. Mm. 2 vuotta takaperin laadittiin sosiaalisen median ohjeistuksen lanseeraus työntekijöille; t.s. miten toimia sisäisesti ja ulkoisesti. Mainio ajatus mielestäni oli se, että ohjeistus laadittiin pelin muotoon ja samalla kannustettiin avoimuuteen. (Sivujuonteena mainittakoon että ”gamification” oli kovasti tapetilla taannoisessa MindTrek konferenssissa Tampereella.

Annan mukaan myös yhteisöllisten työkalujen käyttöönotto tapahtui ensin intranetissä. Esimerkkeinä oli erilaiset tiimi- ja projektisivustot, blogit, wikit, chatti keskustelut, tykkääminen, kuvien jakaminen. Samoin mm. Trainee-ohjelmalaiset pitivät blogia, josta poimittiin myös ulkoiseen Facebookiin materiaalia. Käytössä ollut myös johdon blogi, mutta se on ehkä enempi kolumnityyppinen. Projektiviestinnässä wikit ja projektisivustot ovat käytössä ja toimivat hyvin. Kuitenkaan todellista keskustelua ei ole vielä kovin paljoa. Annan mukaan myös tiedon ja ihmisten löytäminen on haaste samoin kuin se, että miten saadaan ihmiset mukaan.

Kaiken kaikkiaan on ollut hyvä, että Ruukilla on ensin ollut aikaa harjoitella sisäisesti ja miettiä miten muita sidosryhmiä voitaisiin palvella. Ulkoiseen viestintään on lähdetty pilottien kautta. Muun muassa YouTube, FB ja Twitter on otettu käyttöön ”kevyesti ja hieman pilke silmäkulmassa” ilman raskasta suunnittelua. FB profiloituu Ruukilla enemmän työnhakijoille ja toimittajille. Twitter puolestaan (hieman yllättäen ainakin omasta mielestäni nähdään) nähdään enemmän virallisena kanavana ja on suunnattu analyytikoille ja sijoittajille. YouTube puolestaan on suunnattu sekä kuluttaja- että yritys asiakkaille, eli toimii hieman cross-over kanavana.

Lesson learned pointteina tuli esiin:

·         SoMe:ssa kerätään harvoin nopeita pikavoittoja

·         Työ on pitkäjänteistä

·         Kokeilemalla oppii

·         Valmistaudu negatiiviseen keskusteluun

·         Tavoitteiden oltava realistisia

·         Resursointi on kaiken a ja o. Aktivoituminen vaatii panostusta. Rekrytoidaanko uusia ihmisiä vai ollaanko valmiita luopumaan jostakin perinteisestä.

Viimeisenä esityksenä oli Reifer Oy:n Lassi Otranen. Case oli 33 hengen konepajan laatukäsikirjan tekeminen wiki-muotoisena ratkaisuna.Hieno ja toimiva toteutus, mutta aiheeltaan meni kuitenkin hieman sivuun DIMAR-teemasta ja blogin rajakin tuli jo ylitettyä, joten päätän raportin Messukeskuksesta tähän. Hyvä tilaisuus, kannatti käydä! Samalla hieman virittyi yhteistyöajatuksia Älykkäät Koneet, SOITA hanke sekä DIMAR akselilla. Stay tuned!

Henri Simula
Tutkija
Aalto-yliopisto , BIT Tutkimuskeskus
henri.simula(at)aalto.fi